Sisältö

Essee kotimaasta, jossa synnyin

Perintöni... Yksinkertainen sana, mutta niin syvä merkitys. Siellä synnyin ja kasvoin, missä opin olemaan se, joka olen tänään. Se on paikka, jossa kaikki näyttää tutulta ja rauhalliselta, mutta samalla niin salaperäiseltä ja kiehtovalta.

Kotimaassani jokaisella kadunkulmalla on tarina, jokaisella talolla on historia, jokaisella metsällä tai joella on legenda. Joka aamu herään lintujen lauluun ja juuri leikatun ruohon tuoksuun, ja illalla minua ympäröi hiljainen luonnon ääni. Se on maailma, jossa perinteet ja nykyaika kohtaavat harmonisella ja kauniilla tavalla.

Mutta kotimaani on enemmän kuin vain paikka. Täällä asuvat ihmiset ovat suurisydämisiä ja vieraanvaraisia, aina valmiita avaamaan kotinsa ja jakamaan elämän iloja. Lomien aikana kadut ovat täynnä värikkäitä valoja ja perinteistä musiikkia. Se on herkullinen keittiö ja vastakeitetyn kahvin aromi.

Perintöni saa minut tuntemaan oloni turvalliseksi ja suojattuna, koska voin vain tuntea oloni kotoisaksi. Siellä kasvoin perheeni kanssa ja opin arvostamaan elämän yksinkertaisia ​​ja tärkeitä asioita. Siellä tapasin parhaat ystäväni ja tein muistoja, joita vaalin ikuisesti.

Kuten sanoin, paikka, jossa synnyin ja kasvoin, vaikutti suuresti persoonallisuuteni ja tapaan, jolla näen maailman. Kävin lapsena usein isovanhempieni luona, jotka asuivat rauhallisessa kylässä luonnon keskellä, jossa aika tuntui kuluvan eri tavalla. Joka aamu oli tapana mennä kylän keskustassa olevalle kaivolle hakemaan raikasta juomavettä. Matkalla suihkulähteelle ohitimme vanhoja ja maalaismaisia ​​taloja, ja raikas aamuilma täytti keuhkomme kukkien ja kasvillisuuden tuoksulla, joka peitti kaiken ympärillä.

Isoäidin talo sijaitsi kylän laidalla, ja siellä oli suuri puutarha täynnä kukkia ja vihanneksia. Joka kerta kun saavuin sinne, vietin aikaa puutarhassa tutkien jokaista kukkariviä ja vihanneksia ja haistaessani ympärilläni olevien kukkien makeaa tuoksua. Rakastin katsella auringonvalon leikkimistä kukan terälehdillä ja muuttaen puutarhan todelliseksi värien ja valojen näyttelyksi.

Kun kasvoin, Aloin vielä paremmin ymmärtää yhteyttä itseni ja syntymä- ja kasvupaikan välillä. Aloin yhä enemmän arvostaa kylän rauhallista ja luonnollista tunnelmaa ja saada ystäviä kylän asukkaiden kesken. Nautin joka päivä luonnossa kävelystäni, ihaillen kotipaikkani upeita maisemia ja saada uusia ystäviä. Kotimaani on siis paikka täynnä kauneutta ja perinteitä, paikka, jossa synnyin ja kasvoin, ja nämä ovat muistoja, jotka tulen aina säilyttämään sydämessäni.

Viime kädessä kotimaani on siellä, missä sydämeni löytää rauhan ja onnen. Se on paikka, johon palaan aina rakkaudella ja missä tiedän olevani aina tervetullut. Se on paikka, joka saa minut tuntemaan oloni osaksi kokonaisuutta ja yhdistämään juurini. Se on paikka, josta tulen aina rakastamaan ja olemaan ylpeä.

Loppujen lopuksi perinnöni merkitsee minulle kaikkea. Siellä kasvoin, opin olemaan se, joka olen tänään, ja missä olen aina tuntenut oloni turvalliseksi. Kotipaikkani perinteiden ja historian tunteminen toi ylpeyttä ja arvostusta juuriani kohtaan. Samalla huomasin, että perintöni on minulle inspiraation ja luovuuden lähde. Joka päivä yritän oppia siitä lisää ja säilyttää vahvan yhteyden esi-isieni paikkaan.

Kutsutaan "perintökseni"

Kotimaani on siellä, missä synnyin ja kasvoin, maailmankolkka, joka on minulle rakas ja antaa minulle aina voimakkaita ylpeyden ja yhteenkuuluvuuden tunteita. Tämä paikka on täydellinen yhdistelmä luontoa, perinteitä ja kulttuuria, mikä tekee siitä ainutlaatuisen ja erityisen minun silmissäni.

Maaseutualueella sijaitsevaa kotikaupunkiani ympäröivät vuoret ja tiheät metsät, joissa lintujen ääni ja luonnonvaraisten kukkien tuoksu sekoittuvat harmonisesti raikkaan ja virkistävän ilman kanssa. Tämä satumainen maisema tuo minulle aina rauhaa ja sisäistä rauhaa, antaa minulle aina mahdollisuuden latautua positiivisella energialla ja uudelleen yhteyden luontoon.

Lukea  Siivekäs ystäväni - essee, raportti, sävellys

Paikallisia perinteitä ja tapoja säilytetään edelleen pyhästi kotimaani asukkaiden toimesta. Kansantansseista ja perinteisestä musiikista käsitöihin ja kansantaiteeseen jokainen yksityiskohta on arvokas paikallisen kulttuurin aarre. Kylässäni järjestetään joka vuosi kansanjuhla, johon kokoontuu ihmisiä kaikista ympäröivistä kylistä juhlimaan ja säilyttämään paikallisia perinteitä ja tapoja.

Erityisen luonnon ja kulttuurin lisäksi kotimaani on myös paikka, jossa kasvoin perheeni ja elinikäisten ystävieni kanssa. Muistan lämmöllä lapsuuttani, jonka vietin luonnon keskellä, leikkien ystävien kanssa ja löytäessäni aina uusia ja kiehtovia paikkoja. Nämä muistot tuovat aina hymyn huulilleni ja saavat minut tuntemaan kiitollisuutta tästä upeasta paikasta.

Paikan historia voi olla tapa ymmärtää perintöämme. Jokaisella alueella on omat perinteensä, kulttuurinsa ja tavat, jotka heijastelevat paikan historiaa ja maantiedettä. Oppimalla paikkamme historiaan ja perinteisiin voimme oppia ymmärtämään paremmin, kuinka perintömme on vaikuttanut meihin ja määritellyt niitä.

Luonnollinen ympäristö, jossa synnyimme ja kasvoimme sillä voi myös olla voimakas vaikutus identiteettiimme ja näkemyksiimme maailmasta. Kukkuloistamme ja laaksoistamme jokiimme ja metsiimme, kaikki luonnonympäristömme osa-alueet voivat vaikuttaa siihen, kuinka tunnemme olevansa yhteydessä paikkaamme ja sen muihin asukkaisiin.

Lopuksi, perintömme voidaan nähdä myös luovan inspiraation lähteenä. Runoudesta maalaukseen perintömme voi olla loputon inspiraation lähde taiteilijoille ja luoville tekijöille. Jokainen perintömme osa luonnonmaisemista paikallisiin ihmisiin ja kulttuuriin voidaan muuttaa taideteoksiksi, jotka kertovat paikkamme tarinan ja juhlivat sitä.

Lopuksi totean, että perinnöni on paikka, joka määrittelee identiteettini ja saa minut tuntemaan kuuluvani todella tähän maahan. Luonto, kulttuuri ja erityiset ihmiset tekevät siitä ainutlaatuisen ja erikoisen minun silmissäni, ja kutsun sitä ylpeänä kotini.

Kokoonpano perinnöstä

 

Kotimaani on paikka, jossa tunnen itseni parhaiten, mistä löydän juureni ja minne tunnen kuuluvani. Lapsena nautin vapaudesta ja ilosta löytää kyläni jokainen kolkka ja kolo vihreine laitumeineen ja kukkineen, jotka pukivat peltoja eloisiin ja eloisiin väreihin. Kasvoin kerroksisessa paikassa, jossa perinteitä ja tapoja pidettiin pyhänä ja jossa ihmiset yhdistyivät vahvaksi yhteisöksi.

Joka aamu heräsin lintujen lauluun ja raikkaan vuoristoilman kutsuvaan tuoksuun. Rakastin kävellä kyläni mukulakivikatuilla, ihailla punakattoisia kivitaloja ja kuulla tuttuja ääniä korvissani. Ei ollut hetkeäkään, jolloin tunsin oloni yksinäiseksi tai eristykseksi, päinvastoin, olin aina ihmisten ympäröimänä, jotka tarjosivat minulle ehdotonta rakkauttaan ja tukeaan.

Luonnon kauneuden ja maalauksellisen asutuksen lisäksi kotimaani voi olla ylpeä rikkaasta ja mielenkiintoisesta historiasta. Vanha, perinteiseen tyyliin rakennettu kirkko on yksi alueen vanhimmista monumenteista ja kyläni henkisyyden symboli. Joka vuosi elokuussa järjestetään kirkon hengellisen suojelijan kunniaksi suuri juhla, johon kokoontuu nauttimaan yhdessä perinteistä ruokaa, musiikkia ja tansseja.

Kotimaani on siellä, missä minut syntyi miehenä, jossa opin perheen arvon, ystävyyden ja kunnioituksen esivanhemmiltani perittyjä perinteitä ja tapoja kohtaan. Haluan ajatella, että tämä rakkaus ja kiintymys alkuperäisiin paikkoihin siirtyy sukupolvelta toiselle ja että edelleen on ihmisiä, jotka kunnioittavat ja rakastavat perintöään. Vaikka olen lähtenyt tästä paikasta pitkäksi aikaa, muistoni ja tunteeni sitä kohtaan säilyvät ennallaan ja eloisina, ja joka päivä muistelen lämmöllä kaikkia siellä viettämiäni hetkiä.

Jätä kommentti.